On usein haastavaa selvittää laivaonnettuudessa menehtyneiden henkilöllisyys. Heidän hautajaisensa ei ole rekistöröity kuolinkirjoihin. Hukkuneista ei voinut maksaa impostia (veroa) maahan hautaamisesta, joten impostikirjoissa ei esiinny laivaonnettomuudessa menehtyneiden nimiä. Tutkimalla eri lähteitä on kuitenkin mahdollista selvittää onnettomuudesta selvinneiden henkilöllisyydet ja kuinka heidän elämänsä myöhemmin etenivät.
Pieter Sijmesz Baas
Pieter Sijmesz Baas oli kotoisin Grootebroekista, ja oli enimmäinen laivan mukana olleista purjeentekijöistä. Hänen virkansa oli tärkeä: mahdolliset vahingoittuneet purjeet voisivat hidastaa matkaa merkittävästi. Hyvä ammattilainen pystyi välttämään tämän. Hän tienasi työstään 20 guldenia kuukaudessa. Pieter Sijmesz Baas selvisi onnettomuudesta, sillä hänen nimensä esiiintyy vuoden 1715 jälkeisissä lähteissä. Grootebroekin kaste-, vihki- ja kuolintodistuksista löytyy lisää tietoa Pieter Baasin elämästä, muun muassa kirjoista joihin merkittiin hautauksen impostit. Elokuussa vuonna 1720 maksettiin impostia Sijmon Pietersz Seijlemaker hautajaisista, jonka isä oli Pieter Sijmonsz Seijlemaker. Sen jälkeen seurasi enemmän lapsia, joiden isä oli Pieter Seijlemaker tai Zeijlemaker; syyskuussa vuonna 1723 poika, joulukuussa 1724 kastamaton lapsi, helmikuussa 1727 tytär, kesäkuussa 1729 poika ja elokuussa 1732 poika. On täten erittäin todennäköistä että Pieter Baas, kuka astui vuonna 1715 epäonnisen laivan matkaan, selvisi laivaonnettomuudesta.
Baas alias Zeilmaker (Purjeentekijä)
Notaarin arkistosta löytyy asiakirjoja, joissa Pieter Baasin nimi esiintyy. Helmikuussa vuonna 1736 tehdyssä asiakirjassa Pieter Baasin vuokraveloista häntä kutsutaan nimellä ’Pieter Sijlemaker’ (Purjeentekijä). Tämä viittaisi siihen, että Pieter Baas alkoi vuosien saatossa käyttämään ammattinimekettään sukunimenään. Ennen vuotta 1811 tämä ei ollut ennenkuulumatonta, sillä sukunimiä ei ollut vielä kirjattu ylös ja pystyivät täten muuttumaan. Pieter Baasilla oli 145 guldenia vuokravelkaa vuodelta 1735 osasta nurmimaata Bovenkarspelista, jonka hän oli vuokrannut. Vuokranantaja oli ottanut haltuunsa useita Pietersin lehmiä. Jos Pieter ei maksaisi kolmen viikon sisällä, lehmät hinta-arvioitaisiin ja myytäisiin velan maksamiseksi.
Kuolema
Notaarin asiakirjasta 7. toukokuuta 1737 ilmenee, että Pieter ja hänen vaimonsa Geert Arenthouts tekivät tuolloin testamenttinsa. Geert oli sairas; usein tästä syystä laadittiin testamentti. Geert tokeni, sillä 10. elokuuta 1744 pariskunta laati toisen testamentin. Kummassakaan asiakirjassa ei mainita heidän lastensa nimiä, siitä huolimatta että avioliitossa syntyneistä lapsista puhutaan dokumentissa useaan otteeseen. On mahdollista, että kukaan Geertin ja Pieterin lapsista ei varttunut aikuiseksi. Viimeisimmän testimentin teon aikana Pieter oli sairas. Pian tämän jälkeen hän menehtyi. Dirk Aarnoutsz maksoi 17. elokuuta 1744 kolme guldenia impostia Pieter Zeijlemakerin hautajaisista. Geert Arenthouts haudattiin Grootebroekiin 29. joulukuuta 1756; hän oli mennyt välissä olevien vuosien aikana naimisiin Pieter Kreukin kanssa.
Kuva: Grootebroekin kylä 1700-luvun ensimmäisessä puolivälissä. (Westfries Archief)
Tekstin on kirjoittanut Sanne Maasbach Länsi-Friisin Arkistosta (Westfries Archief). Teksti julkaistiin 14. maaliskuuta 2016 arkiston nettisivuilla.